Vuosi lähestyy loppuaan. Tokkopa sen kummemmin tänne vuottani mietin, mutta kirjallisista jutuista teki nyt mieli kirjoittaa pari sanaa:
Minuus | Miinus ilmestyi loppukeväästä. Hulppeutta! Superjeejee! Pitkän työn ensimmäinen hedelmä kai jollain tavalla. Luulen, että prosessi, joka sai aikaan MM:n, näkyy kirjoittamisessani vielä pitkään, ehkä tämänhetkisissä kirjoitteluissa jollain tapaa jopa MM:sta enemmän. Monenlaista kehitystä on viime vuosina tapahtunut ja kiinnostuvia juttuja kehkeytyy nytkin (joskin välillä tuntuu, että kirjoittamiseni on pelkkää paskaksi osoittautuneen materiaalin poistamista). Katsotaan, mihin runoiluni nyt johtaa – suunta ei olekaan ehkä ihan niin selkeä kuin mitä jo välillä kuvittelin. Mutta kai se on osa tämän jutskan jännitystä JA sielun nielevää peräpukamatuskaa. Toivottavasti johtaa kuitenkin johonkin.
Entäpäs Minuus | Miinuksen vastaanotto? No, kyllä minä taisin odottaa vähän enemmän, ei käy kiistäminen. Huomio jäi lopulta varsin niukaksi, näin ainakin minusta tuntui, ja tuli jopa täysin kummallisia reaktioita: kovasti mietin kriitikon vastuuta Turun sanomien ”paikallaan junnaavien genitaalilimbojen” ja mielestäni kovasti vääristelevien vihjailujen kanssa (”onkohan tarkoitus pilkata ahdistuneiden poikien asioita?”). MUTTA toisaalta tuli myös toisenlaisia reaktioita, niin arvioijilta kuin lukijoilta, ja syntyi vaikutelma, että MM saattaa olla joillekuille jopa varsin tärkeä kirja. Sen parissa on naurettu ja itketty, mikä merkkaa paljon – olen todellakin hirvittävän kiitollinen julkaisusta ja kaikista lukijoista. On keskityttävä näihin jälkimmäisiin reaktioihin (jos tätä nyt ajatella edes pitää), vaikka vaikeaa se on välillä ollut. Kovasti olen pyrkinyt katsomaan eteenpäin ja tähän hetkeen kirjoituksellisesti, käyttämään kaikennäköistä ikävääkin polttoaineena. Tai niin, siis onkohan minulla edes muunlaista polttoainetta? Tulee mieleen, miten kirjailijatuttu tuumasi minua haastatellessaan, että aika selvästi manaan sanoja aina jotenkin negatiivisen kautta, ja se on kyllä niin fuckin’ totta, hahaha! Mutta prosessit kehittyvät ja kirjoitan mielestäni myös välillä sellaisista ihan mukavistakin jutuista. Yritän.
Näin. En tiedä, oliko tällä mitään tarkoitusta. Olen aika synkeä ihminen, vaikka usein minusta näkyykin vain se show-puoli, joten ehkä teki mieli vain ruikuttaa. Mutta ehkä myös vähän hymyillä. Tärkeä kirja, tärkeä vuosi minulle. Lukekaa Minuus | Miinus, jos ette ole vielä lukeneet, ja catch you on the next one sitten jossain vaiheessa, toivottavasti.
