7.6.2018

Minuus | Miinus ja Oulun kirjailijaseuran Uusien teosten ilta 6.6.2018

Keskustelua pitkästä prosessista, synkistä ja valoisista sisällöistä.

Hauska was had.

Heli Slunga haastatteli asiantuntevasti, luin paria runoa (tuli jopa yksi tai kaksi videota näistä; postaan mahdollisesti myöhemmin ainakin Facebookin ja Twitterin puolelle), myin pari kirjaa. Hyvälle tuntui esiintyäkin taas, Turvattomasti kiintynyt toimi yllättävän miellyttävästi ääneen ilmaistuna. Mukavat pari tuntia.

Minuus | Miinus kannattaa esim. lukea!

13.5.2018

Lyhyesti runouden lukemisesta runoutta lukemattomille (pika-ajatuksia, kö tuli impulssi)

Kuva ei liity tähän mitenkään, mutta piirsin sen Paintilla ja pitihän sille jotain käyttöä olla.


Monet kaiketi edelleen ajattelevat, että runous on vaikeaa ja että runoutta ei voi ymmärtää (tämä ”ymmärtää” on tässä yhteydessä ilmeisesti mystillis-maaginen avainsana, jolla runouden spesifi, matemaattinen arvoitusyhtälöratkaisu avataan). Monet näin ajattelevista eivät ole koskaan lukeneet ensimmäistäkään runokirjaa. Tai ovat joutuneet lukemaan vuosikymmeniä vanhaa riimirunoutta koulussa (ei se välttämättä kovin monia runoneitsyitä sykähdytä tai puhuttele), tai ovat kenties selailleet yhtä runokirjaa ajattelematta, että niitä on itse asiassa loputon määrä erilaisia, ja ehkä ei ole vain sattunut lukemaan ns. omaa runouttaan. Itse uskon, että jokaiselle löytyy passelia runoutta, olipa se sitten viihdyttävää tai ajatuksia tai tunteita herättävää tai mitä tahansa. Jopa hauskaa, niin uskomattomalle kuin se kuulostaakin, ja parhaimmillaan näkökulmia murskaavia vaikutuselämyksiä tarjoavaa.

No tota noin, moni lähtisi kai avaamaan runouden lukemista hyötyjen, kivan ja jeejeen kautta. Minulla on vähän erilainen näkökulma:

Sinä ajattelet ”ymmärtäväsi” monia asioita. Jos pieni kärjistys sallitaan, niin oletat kenties jopa, että arkesi tapahtumiin on yksi ainoa tulkintamalli. Tiätsää, olet aika surullisen väärässä. Itse asiassa sinä et ymmärrä tuossa merkityksessä juuri mistään mitään (!), sillä väitän, että et täysin ”ymmärrä” esimerkiksi oman suosikkibändisi suosikkibiisin sanoja lainkaan samalla tavalla kuin niiden kirjoittaja, aivan samoin kuin et ”ymmärrä” suosikkielokuvasi tapahtumia, nyansseja tai viittauksia lainkaan samalla tavalla kuin niiden tekijät tai sohvalla vieressäsi istuva ihminen. Ja MIKÄ KAMMOTTAVINTA kaikesta, et luultavasti myöskään ”ymmärrä” toisia ihmisiä arjen keskusteluissa sillä tavalla kuin luulet: täydellisesti ja samalla tavalla kuin keskustelukumppanisi (sorry not sorry). On täysin mahdollista, että olet koko elämäsi ajan ”ymmärtänyt” toisia ihmisiä ihan päin vittua.

Pointsini on: Kaikkiin näihin pätee sama asia kuin runouden lukemiseen, eli se, että sinä otat niistä sen, mitä saat (hyödyn viihteen, elämyksen, haasteen, yhteyden, mitä vain) ja se sitten herättää sinussa jotain tai saa sinut reagoimaan jollakin sellaisella tavalla, joka joko saa sinut haluamaan lisää tai sitten ei. Eli YMMÄRTÄMÄÄN OMALLA UNIIKILLA TAVALLASI, mikä on täysin ok, that's life. näin elämä tapahtuu.
Tiätsää, runous on vain kieltä, siinä missä proosa, mainoslaulut, arkikeskustelut tai joku vittupää sosiaalisessa mediassa, joka koettaa mussuttaa sinulle, miten sinun tulee tulkita elämääsi. Runoutta on monenlaista, loputtomia määriä. Usein esim. biisit, joita rakastat, voisi luokitella runoudeksi, joten olet jo käytännössä nauttinut runoudesta tietämättäsi. Tiedän, että joitakuita runouden lukemisessa pelottaa (tietoisesti tai tiedostamatta) se, että siinä tuntee itsensä typeräksi; että siinä EPÄONNISTUU ja NOLAA itsensä, kun EI SAA RATKAISTUA SITÄ MITÄ KIRJOITTAJA YRITTÄÄ SANOAAAARRRGGHHH. Minä en sano, että runoutta ei tule pelätä. Sanon vain että runoutta tulee pelätä about saman verran kuin kaikkea muutakin. Eli aika helvetin perkeleesti.

Osa näistä on itsestäänselvyyksiä, mut tulipa vain halu kerrankin kirjata niitä ylös (tuossa kun olin lenkillä ja ei palanut hihat, mutta paloi käsivarret ja se oli miltei sama asia ja nyt ei tarviikaan sitten enää mennä ulos kai loppukesänä mutta se onkin toinen tarina se, lapset, ja siinä paljastetaan, miten runoilijat kasvavat kosteassa pimeydessä kuin sienet).

Lukekaa runoutta, party people. Se on enempi jeejee kuin useimmat asiat tässä maailmassa.

(tämä oli alun perin Facebook-päivitys)

22.4.2018

Pikkuisen videota Minuus | Miinuksen julkkareista

Tämän verran ilmaantui videota kirjani julkkareista Turun Bar Ö.ssä:



Minuus | Miinusta voit esimerkiksi ostaa. Humpsis pumpsis.

14.4.2018

Minuus | Miinus on ilmestynyt


Minuus | Miinusta voi siis ostaa tällä hetkellä (ainakin) kaikista verkkokaupoista, Niteestä, Runoalueelta ja suoraan minulta, jatkossa myös muualta.

Jos tilaat teoksen verkosta, toivon että se tapahtuu kustantamoni Koleran sivun kautta (http://kolera-kollektiivi.fi/minuusmiinus.html).

Naurettavan loistokkaat julkkarit vietettiin Turussa Bar Ö:ssä torstaina 12.4. Tapahtumasta tulee kuvia ja videota myöhemmin Facebook-sivulleni: https://www.facebook.com/runoilijavartiainen/

Toivottavasti perehdyt kirjaan jotakin kautta! Lukuiloa!

31.3.2018

Minuus | Miinus (Kolera) ilmestyy huhtikuussa

Kansi: Daniil Kozlov

Kolmas runokokoelmani Minuus | Miinus ilmestyy Koleran julkaisemana huhtikuussa. Julkkareita vietetään Turussa, Bar Ö:ssä 12.4.

"Miäs yli laidan" on viittaus minun ja Saara Metsärannan kirjojen teemoihin.
Tästä linkistä pääsee tapahtuman Facebook-sivulle: https://www.facebook.com/events/425585277863331/

Vähän tietoa kirjasta:

Minuus | Miinus julkaistaan 12.4. Bar Ö:ssä. Se on oululaisen psykologi Jere Vartiaisen (s. 1983) kolmas teos. Se on monimuotoinen ja intiimi, raa’astikin maskuliinisuutta käsittelevä runokokoelma. Populaarikulttuuria ja visuaalisia elementtejä hyödyntävä kokonaisuus nostaa esille ja purkaa palasiin mieheksi kasvamisen väkivaltaiset umpisolmut. Vartiainen on lavarunouden vuoden 2014 Suomen mestari ja hänen runojaan on julkaistu myös Tuli&Savussa, Lumoojassa, Nuoressa Voimassa sekä Kulttuurivihkoissa. Vuonna 2016 hänelle myönnettiin Oulun kirjailijaseuran Pakkala-palkinto.

Kirjan ilmestymistä juhlitaan tuon jälkeen luultavasti myös muualla. Ainakin Oulussa jossain vaiheessa, mahdollisesti kuitenkin vasta elokuussa Muusajuhlien aikaan.

Harkitsen tämän blogin elvyttämistä, mutta on mahdollista, etten jaksa tämän enempää tänne turista. Ajankohtaisia tietoja runomeiningeistäni saa
Facebook- (https://www.facebook.com/runoilijavartiainen/) 
ja Twitter-sivuiltani (https://twitter.com/TosiJere).

Tai ehkäpä teen tästä blogista jonkin taideprojektin: tuuttaan tänne jotain kauhistuttavaa, editoimatonta tajunnanvirtaRÄYRÄYRÄYtä tai valokuvia tai Paintilla piirrettyjä painajaisniljakissoja tai. Tai jotakin. Katsotaan.

Tässä vielä linkit Koleran omalle sivulle: http://kolera-kollektiivi.fi/

ja Facebookiin: https://www.facebook.com/kolerakollektiivi/


Kirjaa saa pian julkkareiden jälkeen valikoiduista kirjakaupoista ja tilaamalla mistä vain. Jos ja kun tilaat, toivon että teet sen kustantamon sivulta. Se tietää enemmän rahaa niin julkaisijan kuin runoilijan taskuun. Pääset kustantamon verkkokauppaan klikkaamalla sivupalkissa majailevaa kirjani kansikuvaa.

Cheers.